kisata vai ei ?

Kisatako vai ei, ja milloin? Kuka osaa määritellä milloin on aika alkaa mitellä taitoja muita ja ennen kaikkea itseään vastaan. Jotkut sanovat etteivät aio koskaan kilpailla, miksi? Ei kilpaileminen välttämättä tarkoita koko elämänsä pyhittämistä lajille. Eikä kisamaksukaan ole hiuksia nostattava. Eivät kaikki tietenkään ole yhtä kunnianhimoisia eivätkä kilpailuhenkisiä. Kokeilematta ei kannata kuitenkaan jättää. Toki, kun annat pikkusormen se saattaa viedä koko käden.

Kisat ovat mielestäni ennen kaikkea hyvä testi koirakon taidoista. Ohjaaja saa kisoissa selkeän kuvan harjoitusta vaativista asioista ja osa niistä saattaa tulla myös yllätyksenä. Ohjaaja joutuu testaamaan omia hermojaan ja koiran paineensietokykyä. Kisapaikalla on monia elementtejä joita ei voida ennalta harjoitella ja kisojenkin olosuhteet vaihtelevat keskenään. Eikä kannata masentua, jos ennen unelman lailla käyttäytyvä koira tuntuukin ihan vieraalta. Luultavasti et sinäkään koiran silmissä käyttäydy normaalisti. Siispä onnea niille rohkeille jotka kisaamaan ryhtyvät, ja muistakaa "asenteella mutta ei vakavasti"

Motivaatiota ja suunnitelmia

Tämän viikonlopun tunnit pyhitettiin agilitylle. Kyseessä oli siis SAGIn leiri, jonne pääsin kuunteluoppilaaksi. Mari & Wiiva sitten treenasivat ja hikoilivat yhteensä neljän eri kouluttajan radoilla kahden päivän aikana. Itse toimin yleisenä kommentaattorina ja analysoin koirakoiden suorituksia. Olin varmasti yksi "pain in the ass", mutta ei kukaan mitään opi kommentista "sulla on kiva koira". Tuo lause on meille ikävän tuttu, mutta tänä viikonloppuna olivat kouluttajat tasokkaita. Radat olivat kaikki erilaisia, eri tyylisiä ja haastavia. Itse paloin halusta mennä treenaamaan omilla koirillani, mutta jouduin nyt kuitenki tyytymään katselijan rooliin.

Ulkopuolinen katselija on treenaamisen kannalta välttämätön. Jonkun katsoessa tulee suoriutumisen tarve. Ei ole enää samantekevää miten mennään vai mennäänkö ollenkaan. Kun vielä lisätään sekuntikello kuvaan on paketti valmis. Ohjaajien tulisi usemmin tehdä harjoituksissa kellotuksia . Sekuntikello on hyvä eri ohjauskuvioiden testaamiseksi: mikä ohjauskuvio sopii milloin mihinkin. Se on myös hyvä paineen luoja, jolloin ohjaaja voi treenata omia hermojaan esim. tulos tai ulos periaatteella.

Tästä se lähtee

Elämä saattaa muuttua silmänräpäyksessä, ilman että sinulta kysytään lupaa. Se, miten näillä korteilla pelaat, on sinusta itsestäsi kiinni.

Nyt on sitten aikaa opetella ja hankkia uutta tietoa. Kirjaviisaus ei ole koskaan pahasta, toki yksin sillä ei pääse vielä pitkälle. Uudet ideat ovat aina tervetulleita, eikä niistä ole tämän "loman" jälkeen varmastikaan pulaa. Olen jo nyt ensimmäisellä viikolla tutustunut jos jonkinmoiseen agility-sivustoon, sekä lukenut uudempaa ja vanhempaa agilehteä, luonnollisesti myös eri maiden. Huonona puolena täytyy sanoa se, että samalla kun lukee artikkeleita, tulee usein myös kuolattua varusteita. Enemmän ja vähemmän tarpeellisia varusteita. Onneksi olen toistaiseksi onnistunut pidättäytymään kiusauksesta.