tiistai 5. helmikuuta 2013

Uutta, tavoitteellista ja ennen kaikkea kunnioitusta muistoille

Alkoi uusi kausi kisarintamalla, mutta meillä kotirintama tarvitsi kuitenkin ensin huomiota. Laumamme nimittäin muutti opiskelujeni perässä kuukauden varoitusajalla Tampereelle, tarkemmin Hervantaan. Samalla suoritin edelleen Helsingissä SAFE:n saliohjaajan ja personal trainerin pätevyydet, eli nyt ollaan sitten virallisesti omavalmentajia. Tietenkin ensimmäisenä (heti asunnon jälkeen) tehtävänä oli etsiä agihalli, jossa treenata. Sportdogpark on siis toiminut uutena treenipaikkanamme. Hitaasti mutta varmasti on elämä käynnistynyt muuttolaatikoita purkaessa.

Vuosisuunnitelma tehtiin ja sitä on myös pyritty noudattamaan tunnollisesti. Myönnettäköön, että agin suhteen olen onnistunut paremmin. Kisaaminen on tosin jäänyt mitättömiin määriin siirryttyämme opiskelijabudjettiin. Tällä hetkellä on siis menossa peruskuntokausi, joka kestää aina maaliskuun loppuun asti. Tarkoituksena on harjoitella esteosaamista ja yksittäisiä ohjauskuvioita. Sissin osaamisen nostamme kolmosluokkaa vastaavalle tasolle. Riddun kanssa tavoittelemme arvokisanollia ja siellä tietysti hyvää menestystä. Oma treeniohjelmani sisältää nyt voiman hankintaa ja kestävyyttä sopivissa määrin. Käymme pk-lenkeillä ja suoritan saliharjoitteita. Tuloksia tietysti odotetaan kiivaasti. Tavoitteena on nostaa 40kg penkistä ja juosta 3000m kiitettävään aikaan.

Elämään kuuluu osana myös kuolema, niin myös meidänkin laumamme. Neten, Mörkömaan Maija, aika oli tullut siirtyä avarammille agilityn pilvikentille, missä possunkorvia riittäisi. Nette nukkui rauhallisesti pois 31.1.2013 klo 11.00. Yhteistä matkaa meille oli ehtinyt kertyä 15vuotta. Olimme kokeneet paljon yhdessä, ja tulen aina muistamaan tuon punaisen hörökorvan, joka jaksoi juosta monet kisat kanssani.