Korkkasimme Riddun kanssa tämän kauden vauhdikkaasti Porvoossa ottamalla tuplanollat sijoituksilla 2. ja 3. Ei siis yhtään hullumpi alku neljän kuukauden tauon jälkeen. Myönnettäköön että ensimmäinen rata sinä päivänä olikin hylly, joka tuli viimeisessä mutkassa. Koira kulkee erittäin hyvin ja ennen kaikkea innokkaasti. Toivottavasti se ei näkynyt katsomoon asti, mutta ohjaaja olisi halunnut varakeuhkot mukaan. Sen verran tuo "totaali-liikunta-kielto" näyttäisi vaikuttavan. Suunta on hyvä ja varokaa kanssakilpailijat, ensi kerralla emme aio aloittaa hopeasta.
MM-kisat olivat yhtä hulppeat kuin kuvittelinkin. Ranskaa en osannut sanaakaan, eikä kukaan muukaan seurueestamme, mutta emme antaneet sen häiritä. Rahaa saimme kulutettua varmasti yhtä paljon kuin ahtereitamme katsomon muovipenkeissä. Tunnelma oli katossa aina alusta loppuun, ja tuli sieltä lopulta viimeiseltä radalta se mitalikin. Onnea Punssi&Tuulia. Se oli hienoa katsottavaa, ja jännittää sai kyllä koko rahan edestä.
Isoja karkeloita katsoessani tulee kova hinku päästä itsekin kokeilemaan. Miltä se oikeasti tuntuu juosta tuhatpäisen yleisön jännittäessä, tai miltä tuntuu kun astelee radalle katsomon hiljentyessä? eihän sitä tiedä ennen kuin kokeilee. Sinne tähdätään.